Vancouver ja viimeiset viikot vaihdossa

Kaikki seikkailut loppuvat aikanaan vain tehdäkseen tilaa uusille kokemuksille. Tätä kirjoittaessani istun kahvilassa Quebecin vanhassa kaupungissa ja odotan Markon lentoa saapuvaksi myöhemmin illalla. Odottaessa on hyvää aikaa katsoa taaksepäin ja miettiä, mitä sitä tulikaan viime viikkoina tehtyä niin Reginassa kuin minilomalla Vancouverissa.

Vancouver

Päivä 1. Vuokrasin pyörän hostellilta ja pyöräilin jalkani kipeiksi kaupungin loistavilla pyöräilybaanoilla. Siinä sivussa tuli nähtyä ainakin Stanley Park (valtava puisto keskellä kaupunkia), Granville Island (alue jossa mm. kauppahalli ja paljon käsityökauppoja) ja Gastown (vanhin kaupunginosa). Sää oli kylmä ja pilvinen, mutta onneksi seuraavat päivät korvasivat sen puutteen.

Vancouverissa kevät oli kauneimmillaan ja kaikki kukki, myös alppiruusut.

Joutsenet ja koreat sorsat.

Rantabulevardi kuin postikortista. Aurinko vain puuttuu.

Lisää postikorttimaisemia.

Taidetta sementti(?)siilojen kyljessä.

Olympiakylä (talviolympialaiset 2010).

Gastownin kaasukello. Mulla on sellainen kumma tunne että eräs M. Makkonen olisi voinut saada tästä enemmän kiksejä kuin minä ;)

Lupaus seuraavan päivän säästä.

Kirsikankukkia.

Päivä 2. Toppasin reippaasti vaatetta päälle ja lähdin nauttimaan luonnon rauhasta Lynn Canyoniin. Vastassa oli luontokeskus, riippusilta rotkon yli sekä patikointireittejä lauhkean vyöhykkeen sademetsässä. Aika pian huomasin vaatteiden olevan vain turhaa painolastia lämpötilan kiivetessä 20 asteen paremalle puolelle. Ja pitihän sitä taas urheilla kinttunsa kipeiksi...

Ei korkeanpaikankammoisille.

Työllistin muita turisteja saadakseni itsestäni kuvan.

Tarkenee jo ilman fleecetakkia...

Kala ei kuulemma oikein syönyt.

Sianpuolukka.

Metsäpalon jälkiä.

Päivä 3. Kulutin aamupäivän tehden ikkunaostoksia keskustassa, jonka jälkeen otin bussin Brittiläisen Kolumbian yliopistokampukselle. Valtava kampus sijaitsee aivan meren rannalla, joten kyllä paikallisten opiskelijoiden kelpaa. Nudistirantakin löytyi ;) Päivän ainoa miinus oli se, että maanantaina kampuksen museot olivat suljettuina. Onneksi harmistuksen sai illalla huuhtoa kurkusta alas hostellin järjestämällä baarikierroksella.

Uusia tuttuja baarikierroksella.

Hyötypuutarha keskellä kaupunkia.

Kaunis mutta kallis ostari.

University of British Columbia. Olisin kyllä mielelläni tullut vaihtoon tänne.

Rannalle johtavat rappuset.

Pakollinen helleselfie.

Vaatteiden käyttö vapaaehtoista.

Päivä 4. Tapasin baarikierroksella meksikolaisen Edouardin, joka lähti seuraavana päivänä seurakseni Grouse Mountain -vuorelle. Vuoren huipulle maisemia ihailemaan pääsi gondolalla kohtuullista (?) korvausta vastaan, ja laskettelemaankin olisi halutessaan päässyt. Hyvässä seurassa aika kului nopeasti, ja aurinko helli edelleen.

Tässä on nyt jotain väärää; tarvon lumihangessa teepaidassa.

Edouard, minä ja mahtavat maisemat (jotka eivät hankalista valaistusolosuhteista johtuen halunneet tallentua filmille).

Olisimme voineet nähdä karhuja, mutta ne olivat päättäneet mennä päiväunille kotitalonsa perimmäiseen nurkkaan.

Regina

Kuukauden tapahtumat Reginassa on aika vaikeaa tiivistää muutamaan lauseeseen. Onneksi on kuvia. Kantavana teemana kuvissa ovat ihmiset, jotka tekivät vaihtoajastani kokemisen arvoisen. Ikävä jää.

Jess (Kanada), minä ja Katie (Kanada) taidenäyttelyn avajaisissa

Asuntolasta kerätyistä pulloista saaduilla rahoilla järjestetyt pizzapartyt.

Miguel (Dominikaaninen tasavalta) ja minä.

Viimeiset hetket ennen lähtöä Reginan lentokentällä, onneksi ystävien ympäröimänä. Minä, Dasol (Korea) ja Sam (Kanada).

Minä ja Janet (Kanada) pyöräretkellä nauttimassa jäätelöstä ja shortsikeleistä.

Dasol (Korea), Heejeong (Korea) ja Tonatiuh (Meksiko) nauttimassa viinistä ja juustosta Regina Floral Conservatoryssa.

Kantribaarissa Ji Hyunin (Korea) kanssa.

Kuorokeikalla kirkossa. Vähän erilainen meininki kuin RockAllissa... Videotallenne löytyy osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=PcISRvbJzGY&feature=youtu.be. Jos koko puolitoistatuntinen meinaa hapottaa, niin katso ainakin 57:37 - Dwijavanthi ja 1:22:48 - Hold On!

Luthies-gaala, jossa jaettiin leikkimielisi palkintoja Luther Residencen asukkaille.

Yliopiston kristillisen yhteisön vuoden päättävät grillijuhlat.

Maaseutumatkailua parhaimmillaan: Pieni söpö kirkko keskellä ei mitään.

Tässä todiste siitä, että joskus kannattaa sanoa ääneen ne mahdottomankuuloisetkin ideat, sillä sen ansiosta pääsin näkemään BIISONEITA! Kiitos Jess, Katie ja Pastor Cheryl että teitte tämän mahdolliseksi. Ei tehnyt mieli mennä silittämään, onneksi  nämä  karvaturrit pysyivät aidan takana.

Farewell party lähiravintolassa.

Usama (Syyria), minä ja Gilbert (Malawi).

Tähän kuvaan on hyvä lopettaa. Ji Hyun (Korea), Marina (Romania), Dasol (Korea) ja minä (Suomi Finland).

Kaikki seikkailut loppuvat aikanaan vain tehdäkseen tilaa uusille kokemuksille. Nämä muistot repussaan on hyvä palata kotiin jahka Kanadan itärannikko on valloitettu.

Kevät keikkuen tulevi

Hopsistaheijaa taas on vierähtänyt kuukausi edellisestä päivityksestä. Tajusinpa tuossa että lukukautta on enää neljä viikkoa jäljellä, ja siinä välissä pitäisi vielä heittää neljän päivän reissu Vancouverissa. Onneksi lukukauden jälkeen saan vielä matkustella kolme viikkoa Quebec City - Toronto -akselilla Markon kanssa, joten ei täältä ihan vielä jouda kotiin. Tässäpä maaliskuun kuulumisia:

Heejeong, mä, Ji Hyun, Dasol ja Angel nauttimassa kevätaurigosta.

Maaliskuun alku Reginassa: lämmintä melkein +15 astetta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Takatalvi Reginassa. Näin paljon lunta en ole nähnyt koko täälläoloaikana. Ja kyllä, kuvat ovat aikajärjestyksessä...

Kanadalaista huumoria.

Auringonlasku downtownissa (kuva Heejeong Han).

Tässä päivänä eräänä pääsin muiden bilsanopiskelijoiden kanssa kurkistamaan Royal Saskatchewan Museumin varastossa oleviin kokelmiin. Täytettyjä otuksia riitti kaappien täydeltä.

Nykyisin joka bilsan kirjasta löytyvä sukupuuton malliesimerkki: muuttokyyhky (Ectopistes migratorius). Ei-bilsareille tiedoksi; tämä aikoinaan maailman runsaslukuisimpiin lintulajeihin kuuluva otus metsästettiin sukupuuttoon 1900-luvun alussa.

Royal Saskatchewan Museumin varsinainenkin näyttely oli näkemisen arvoinen. Näyttelyt esittelivat Kanadan historiaa erityisesti alkuperäisasukkaiden ja luonnonilmiöiden näkökulmasta.

Kanadan geologisen historian ansiosta fossiileja on säilynyt nykypäiviin asti vähän toisella mallilla kuin Suomessa. Moon niin kade. Fossiileja myydään jopa matkamuistokaupoissa, on pitänyt ihan pidätellä itseäni, etten olisi ostanut pikku trilobiittifossiilia kirjahyllyyn pölyttymään.

Yhtenä viikonloppuna lähdin Heejeongin, Marinan ja Borisin kanssa käymään 60 kilometrin päässä olevassa reservaatissa, jossa kaverimme Jeremy asuu. Standing Buffalo -reservaatti sijaitsee Qu'Appelle -laaksossa kauniin mutta kuulemma pahoin saastuneen järven rannalla. Qu'Appelle on ranskaa ja tarkoittaa "kuka kutsuu", sillä laakso on saanut nimensä legendan mukaan: Intiaaninuorukainen oli ollut koko kesän metsästämässä kaukana kotoa. Syksyn tullen hän oli vihdoin palaamassa kihlattunsa luokse aikomuksenaan kosia tätä, kun hän kuuli laaksossa kaiun, joka kutsui hänen nimeään. Tähän nuorukainen vastasi: "Qui appelle?" Päästyään kotiin seuraavana päivänä hän löysi kihlattunsa kuolleena sairauden uuvuttamana. Tytön vanhemmat kertoivat, että ennen kuolemaansa tyttö oli huutanut laaksoon nuorukaisen nimeä. Että semmoinen stoori :)

Jeremy, Marina, mä ja Heejeong. Kuskimme Boris jäi autoon opiskelemaan.

Virallinen tekosyy reservaattiin lähtemiselle oli ottaa kuvia Heejeongin ja Marinan valokuvauskurssia varten. Siinä sivussa tuli vietettyä erinomainen päivä ulkoilmassa.

Jos olis vähän enemmän puita niin tämähän olisi kuin Suomessa.

Itse asiassa järviä oli kaksi, joiden välisellä kannaksella sijaitsivat melkoiset hiekkarannat.

Pilkkikoppi. Kanadaiset tietävät miten pilkitään, kukapa sitä nyt haluaisi kököttää jäällä tuulen armoilla. Tämän keksinnön voisi kyllä maahantuoda Suomeenkin.

Toinen komeista hiekkarannoista. Harmi vaan, että vesi on niin saastunutta, ettei siinä uimista suositella. Matkaoppaallamme Jeremyllä ei ollut tarkempaa tietoa saastumisen syistä, mutta veden vaihtuvuus näissä Kanadan preeroiden järvissä on ainakin aikalailla vähäisempää kuin meillä Suomessa. Toisaalta onpa alueella joskus nähty tankkiauto dumppaamassa sisältöään järveen...

Hylätty tuberkuloosisairaala = kummitustalo. Tämän pidemälle ei uskallettu.

 

 

Kanadalla on takanaan mielenkiintoinen mutta synkkä historia, josta ainakaan minä en tiennyt paljoa ennen tänne tuloa. Eurooppalaiset valloittajat ovat mullistaneet alkuperäisasukkaiden elämän, eikä väkivallalta tai ihmisoikeusrikkomuksilta ole vältytty. Vielä 1950-luvulla reservaatteihin pakotetut alkuperäisasukkaat tarvitsivat passin, jos aikoivat poistua oman reservaattinsa alueelta. Jäljet näkyvät yhteiskunnassa edelleen, sillä ongelmat kuten alkoholismi ja köyhyys näyttävät ovat yleisempiä alkuperäisasukkaiden kuin muun väestön keskuudessa. Toisaalta Kanadan valtaväestö tuntuu nykyään olevan häpeissään esi-isiensä edesottamuksista, ja maan historiaa opetetaan kouluissa kaunistelematta. Kuvassa reservaatin pikkukauppa (kuva Marina Cracana).

Pääsiäisviikonlopun vapaat olivat täällä vain kolme päivää, sillä kurssit alkoivat jo pääsiäismaanantaina. Noiden kolmen päivän aikana ehdin kuitenkin käydä kavereiden kanssa mm. elokuvissa, pääsiäisaamun messussa, escape roomissa (oli muuten kivaa) sekä ulkona syömässä ja jäätelollä.

Kahelit kanadalaiset jonottamassa jäätelöä pääsiäisviikonloppuna lämpötilan ollessa niukin naukin plussan puolella. Kävimme kioskilla kahtena päivänä peräkkäin, ja kummallakin kerralla jonossa seisoi ainakin kolmisenkymmentä ihmistä. Täytyy vaan todeta että nyt on hype kohdallaan. Oletko koskaan nähnyt tällaista jonoa jädekiskan edessä Jyväkylän kävelykadulla edes keskikesällä?

"Mä oon terapiakoira Venus, moi!" Tällaisia sydäntenmurskaajia voi käydä rapsuttelemassa kampuksella joka tiistai.

Gopher, taskurottien sukuun kuuluva jyrsijä (josta en ole vielä ehtinyt tehdä tarkempää lajinmääritystä). Kevään tultua kampuksen piha-alueet ovat vilisseet näitä melko tomppeleita otuksia (kuva Heejeong Han).

Näihin pakollisiin eläinkuviin on hyvä lopettaa tämä postaus. Seuraavaksi luvassa kuulumisia Vancouverista!